Olen tehnyt jonkinlaista luopumistyötä jo pitkään, reilusti yli vuoden. Kenties kauemminkin. Ainakin aika tarkalleen siitä asti, kun näin toisen lapsemme, pienen poikamme, ultraäänilaitteen ruudulta. Ainakin siitä saakka olen tätä ajatusta pyöritellyt mielessäni. Enimmäkseen en ole edes miettinyt koko asiaa, hetkittäin taas tulee valtava ikävä. Ja silti tuntuu jotenkin tosi vahvasti, että just näin on hyvä. […]