Sektiolla synnyttänyt äiti ansaitsee laadukasta ohjausta ja tukea kuntoutumiseen.
Sektiolla synnyttää Suomessa noin 16% äideistä ja se on yleinen leikkaustoimenpide, mutta silti sen jälkeinen kuntoutus loistaa poissaolollaan. Arven käsittelystä tai liikunnan aloittamisesta järkevästi ei kukaan puhu mitään – ei myöskään henkisestä toipumisesta.
Monella on jopa sellainen käsitys, että sektio on jotenkin helppo synnytystapa ja siitä toipuu nopeammin.
Sektiosta toipuminen on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä – kyseessä kuitenkin on iso vatsanalueen leikkaus.
Pelkästään leikkausarven vahvistumisen näkökulmasta tarkasteltuna:
⚡ Arpeutumista tapahtuu kohdussa vielä 6 viikkoa sektiosta
⚡ vatsakalvojen vetolujuuden vahvistuminen vie useita kuukausia > 6 viikkoa sektiosta vetolujuus n.51-59% > 6-7kk sektiosta vetolujuus n. 73-93%
⚡ Arven vetolujuus iholla puolestaan on n.3kk sektiosta 70-80%
Arpihan ulottuu useiden kerrosten läpi aina kohtuun asti eikä pelkkä haavan parantuminen kerro vielä vaikkapa siitä, millaista liikuntaa on järkevää harrastaa. Ja kuntoutumisessa tulee tietenkin huomioida paljon muutakin kuin arpi ☝🏼😘
Lisäksi sektioon liittyy enemmän komplikaatioriskejä (mm. haavan tulehdus, verenhukka, laskimotukosriski), vaikka vakavat komplikaatiot ovat toki harvinaisia.
Äidit ansaitsevat parempaa ohjausta oman kehon ja palautumisen kanssa sektiosynnytyksen jälkeen – ja oikeastaan SYNNYTYKSEN jälkeen. Sillä tuore äiti synnytystavasta riippumatta jää todella yksin, kun vauva syntyy ja huomio (oma ja muiden) kiinnittyy vauvaan.
Oman kehon kanssa on todella kurja olla, jos on kipua, epävarmuutta omasta kehosta tai ahdistusta – joskus arpea ei halua itse edes katsoa tai koskea. Jos keho ei tunnu omalta ja toimivalta, se vaikuttaa myös mielialaan ja itsetuntoon.
Sektio ei ole pelkkä vatsanalueen leikkaus, vaan sillä on laaja-alaisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
