Onko yrittäjän oltava aina töissä? Aina tavoitettavissa? Pitääkö vapaapäivinä ja lomalla vastata puhelimeen ja lukea sähköposteja? Onko yrittäjän oltava 24/7 valmiudessa? Voiko yrittäjänä ihan oikeasti olla kesälomalla?

Olen saanut niin monta kertaa kuulla, että ”eihän yrittäjillä ole vapaapäiviä eikä lomia”. On oltava asiakkaan tavoitettavissa aina ja jopa monesti kuulen kehuskelua siitä, miten ei lomailla ikinä tai jos lomaillaankin, ni vähintään sähköpostit luetaan.

Oon aina ihmetellyt tätä.

Mietin nimittäin itse, että yksi yrittäjyyden parhaita puolia on se, että voi itse vaikuttaa miten ja milloin töitä tekee. Kalenterin voi suunnitella juuri sen näköiseksi kuin itse haluaa. Siksi en olekaan ikinä ymmärtänyt, miksi yrittäjän pitäisi luopua vapaa-ajastaan ja lomistaan?

Tulikin jo ehkä selväksi, mutta mun mielestä ei todellakaan pidä luopua lomista ja vapaa-ajasta vain siksi, että työskentelee yrittäjänä. Ajattelen myös, että kenenkään ei tarvitse olla aina tavoitettavissa.

Ihan jokainen tarvitsee lomaa. Myös minä kaipaan lomaa, vaikka mulla on maailman siistein työ ja rakastan tehdä sitä, mitä teen. Siisteihinkin juttuihin voi uupua, jos työn ja vapaa-ajan rajat eivät ole selvät.

Ja toden totta, ne rajat eivät ole olleet itselleni selvät. Kyllä, olen joustanut, aivan liikaa ja oman jaksamiseni kustannuksella. Innostun helposti, mulla on valtava tarve auttaa muita ja olen tosi huono sanomaan ”ei”. Nämä edellä kuvatut ominaisuudet ovat tavallaan sekä vahvuuksiani että heikkouksiani.

Olen järjestänyt vastaanottoaikoja vapaapäiville ja iltoihin, kirjoittanut ohjeita yömyöhällä ja vastannut puhelimeen vapaapäivinä. Kynttilä on palanut molemmista päistä, kun olen yrittänyt venyä ja joustaa.

Kyse ei ole ollut siitä, että yrittäjänä minun olisi ollut pakko tehdä niin. Tilanne olisi toki voinut olla sellainenkin, ja koronan myötä sellaisia vaiheita on tullut vastaan. Koronavuosi on ollut toki monella tapaa poikkeuksellinen ja se vaati joustamista, mukautumista ja kaikenlaista säätöä (mikä oli ja on edelleen hemmetin kuluttavaa!). Viime kesänä esimerkiksi en voinut suunnittelemaani lomaa pitää taloudellisen tilanteen vuoksi. Ymmärrän siis todella hyvin myös sen tilanteen, kun lomalle ei voi jäädä, vaikka haluaisi – tsemppiä, jos tilanteesi on tämä! <3

Omalla kohdallani kyse on kuitenkin enemmän ollut siitä, että en ole osannut asettaa rajoja, vaan olen yrittänyt revetä joka suuntaan oman jaksamiseni kustannuksella. Pakon sijaan useammin on ollut kyse siitä, että olen arvottanut jonkun toisen ajan omaani tärkeämmäksi.

Todellisuudessa olen ammattilaisena paljon parempi ja pystyn tekemään työni laadukkaammin, kun mulla on työn ja vapaa-ajan rajat selvänä, huolehdin omasta jaksamisestani ja opettelen sanomaan tarvittaessa ”ei”.

Todellinen ahaa-elämys tapahtui pari vuotta sitten työnohjaajani Jukan valmennuksessa, kun hän sanoi minulle, että ”ensimmäisenä sun pitää suunnitella sun vuoteen lomat, sitten sä suunnittelet siihen noin 10 kuukaudelle niiden lomien ympärille työt niin, että lomien pitäminen on mahdollista”. Oletuksena siis noin 6+ viikkoa lomia pitkin kalenterivuotta – enemmänkin saa pitää. Olin ihan, että WOW – toihan on mahtava ajatus!

Ei ole vielä kertaakaan toteutunut – kiitos koronan, mutta tuo ajatus taustalla pidän kiinni tämän vuoden kesälomasta, vaikka tietyllä tavalla takaraivossa on paine tehdä töitä kesälläkin (..koska muutkin, koska riittääkö rahat, koska asiakastyytyväisyys, koska…).

Muita keinoja rajojen asettamiselle omalla kohdallani on vapaapäivien suunnitteleminen kalenteriin ensimmäisenä ja #sharkhabits-ajattelutapa sähköpostien ja muiden hoidettavien asioiden suhteen. Luen esim. sähköpostit vain silloin, kun olen varannut niille aikaa, eli en enää jatkuvasti roiku postilaatikolla.

Tästä oivalluksesta kiitos Jani Parkkisen luennolle ”toimiparemmin-seminaarissa tammikuussa 2020, siellä kuulin tästä ekan kerran ja aloin hyödyntämään toimintamallia. Shark habits- tarkoittaa lyhyesti sitä, että homma hoidetaan yhdellä puraisulla valmiiksi (hait ilmeisesti ruokailevat näin). Avaan sähköpostin siis vain silloin, kun tiedän, että ehdin myös vastata. Tämä toimi oikein mainiosti, mutta koronavuosi hieman sekoitti rutiineja (no kenelläpä ei!?) ja aloin lipsua opitusta tavasta – huomasin välittömästi kuormittuvani enemmän. Nyt olen jälleen palaillut tiukemmin tähän toimintatapaan ja se selkeyttää monia asioita.

Ennen tein kirjallisia töitä vapaapäivinä ja lähettelin asiakkaille ohjeita, jolloin tuntui, ettei viikossa ollut yhtäkään vapaata päivää. Maailman siisteinkin työ alkaa kuormittaa, jos aikaa palautumiselle ei ole riittävästi.

Tänä vuonna pidän ensimmäistä kertaa ikinä (yrittäjänä tai muutenkaan) yhteensä hieman yli 5 viikkoa lomaa putkeen. En tiedä onko se oikein/kannattavaa/järkevää, mutta kaipaan sitä.

Samalla erittäin siistiä ja samalla pelottavaa. Löytääkö asiakkaat enää vastaanotolle? Tuleeko kukaan syksyllä ryhmiin? Pettyykö asiakkaat, kun melkein koko kesä on vastaanottoaikojen suhteen ”ei oo”:ta? Muistaako kukaan mua elokuussa?

En tiedä, mutta on pakko ottaa riski.

Koska minä kaipaan kiireetöntä olemista, aikataulutonta kalenteria, elämää ilman läppäriä (ja teknistä säätöä) ja paljain jaloin kuljeskelua. Kaipaan omaa aikaa, muurikkalettuja, mansikoita, ystäviä, säännöllistä treenaamista ja sitä, että voidaan lähteä lasten kanssa retkelle vaikka joka päivä.

Ajattelen, että kenenkään ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7 – ei edes yrittäjän.

Ihanaa alkavaa kesäkuuta,

Cami